Itku.

Nyt maatessani vessanlattialla kaksinkerroin ja silmäni ovat aivan vetiset mietin, että onko tämä fyysistä -vai henkistä pahaa oloa.

Silloin jo olessani pieni itkin usein niin kauan, että oksensin.

Eihän minulla pienempänä ollut kovin suuria syitä itkeä. Sisko rikkoi leluni, äiti tukisti tai ei antanut katsoa telkkaria. Suuria syitä itkeä.

Välillä löytyy kausia jolloin ei itketä. Ei tule tipan tippaa silmäkulmasta vaikka kuinka itkettäisi tai olisi paha olo. Ihminen on kyllä outo rakennelma. Miksi ihmeessä sen pitäisi reagoida asioihin niin, että silmät täyttyvät vedestä?

Nyt pitkän aikaa olen reagoinut aivan kaikkeen itkemällä. Olin iloinen tai surullinen. Pettynyt. Tai jopa vihainen. Itkeminen yhdistetään usein suruun, pettymyykseen, ikävään tai menetykseen. Kaikki hyvin ikäviä syitä itkeä. Siitä syystä epäilen, että onnesta ja ilosta itkeminen on hullua. Lukea nyt rakastuneena jotain romanttista tippa linssissä. Ihminen on kaiken kaikkiaan hyvin outo rakennelma.

Aluksi oli fyysisesti huonovointisuutta. Päätä särki ja vatsaan sattui. Ikävät asiat kuitenkin laittavat kiviä sydämeen ja siitä tulee ahdistava tunne. Ahdistava tunne pyrkii pois sisältä. Nopein tie pois on aiheuttaa itku. Ahdistus pitää vielä oksentaa pois niin tulee parempi olo.

Ainakin hetkellisesti.