Sosiaalinen kanssakäyminen saatta aiheuttaa suuria paineita, jos ihmisillä on mielessään liikaa odotuksia. Vielä pahempaa on löytää ajatuksistaan oletuksia. Minä joudun valitettavasti myöntämään heikon kohtani: stereotypiat. Minä etsin vahingossa ihmisistä joitain stereotyyppisiä puolia. Ihana haastaa itsensä, jos vastaan tulee ihminen joka ei sovellu mihinkään lokeroon. Kamalaa. Taistelen itse ajatusmaailmassani kaikenlaista yleistämistä ja leimaamista vastaan. Sitten tulee hetki jolloin itse huomaan tuijottavani ihmisiä ja heidän toimintaansa. Kuinka paljon helpompaa nyt olisikaan vain juosta ongelmaa karkuun tai antaa asian olla?
Eihän tämä nyt suuri ongelma ole. Ajattelen vain asioita muiden puolesta ja tunnun tietäväni kaikesta kaiken. Raskas piirre ihmisessä, joka haluaa olla helposti lähestyttävä ja avoin. Minä siis myönnän ongelmani ja haluan korjata ajattelumalliani. En halua arvostella mielessäni ketään. Haluan olla avoimessa kanssakäymisessä erilaisten persoonallisuuksien kanssa. Erilaisuus kunniaan. Ei kaikista tarvitse tehdä stereotypiaa. Pois se esimerkiksi minusta!
Hankalistakin asioista kannattaa käydä keskustelua. Pää painaa paljon, jos asioita joita ajattelee ei koskaan päästä pois.
