Mäkkärii

Isin ja äitin kaa mäkkäriin. Kannattaa aina miettiä kahdesti ennen yllyttämistä. Varmaan iskän ensimmäinen drive-in kokemus. 

Ensin synty tappelu siitä kuka hoitaa tilauksen. Onneksi tappelu päättyi nopeasti, kun iskä päätti, että minä hoidan tilaamisen ja hän maksamisen. 

Tilauksen vastaanottaja tosin teki kaikkensa jotta pokka pitää. Iskä vastasi puhelimeen ja jaaritteli niitä näitä samalla kun äiti yrittää jutella kassatädille. Eihän äiti nyt ihan varma ollut mitä sieltä tilattiin. Isukki vielä kaiken lisäksi yritti laittaa korttinsa väärin päin laitteeseen. Eikä tilannetta helpottanut, että äiti keksi antaa lempinimen El Maco jr. "Oles nyt junior hiljaa siellä takapenkillä". "Saakohan näiltä jääraappaa lainaksi, kun ehtii ikkunat jäätyä?" Miksei nämä sukupolven vanhemmat ja viisaammat osaa käyttäytyä... 

Ja iskä osti mulle motonetistä wunder baumin. Mikä pettymys, kun tajusin niidenki olevan ruotsalainen keksintö. 

Keilat nurin

Ensimmäinen ajotunti kuorma-auton ratissa on takana. Polvet tutisevat edelleen. Kuljettajan paikalla jo mietin täriseekö vaihdekeppi vai omat käteni. Onhan se melkoinen ero vaihtaa Nissan Micrasta hieman isompaan ajoneuvoon. 

Nyt tiedän mikä on aluevaihtaja. Puolikkaat vaihteet jäivät vielä hieman pimentoon. Menihän siinä aikansa oppia, että liikkeelle lähdetään kakkosella eikä ykkösellä. 

Muun liikenteen seassa ajaminen onnistui huomattavasti paremmin kuin keilojen välissä pujoitteleminen. Paineita ei lisännyt takana ajanut poliisiauto vaan oranssit keilat. Ajoin vain kahden päältä. 

Tunnin jälkeen, kun hyppäsin takaisin Micran rattiin olin varma, että istun maassa. Eikä oma autoni lähtenyt kakkosella kovinkaan kiitettävästi liikennevaloista.

Konepeltiä pätevästi

Aloin opiskelemaan logistiikka-alaa. Matka ammattikuljettaksi kaikkine pätevyyksineen on paljon vaikeampi kuin osasin odottaa. Mikäli aikaisemmin riitti, että osaat ajaa kuorma-autoa niin nykyään on oltava tietoinen myös siitä mitä konepellin alta löytyy. 

Vaikeus oikeastaan tuli juuri siinä. Olen suoraan sanottuna solmussa hydrauliikan ja paineilman kanssa. Kyllähän minä nyt olen tiennyt mikä on moottori, pakoputki ja renkaat. Nyt sitten yritän ymmärtää jarruja, hidastimia ja lisäjarruja. Lisäjarruun liittyi jotenkin pakokaasu. Kaikkein eniten toivon ettei tarvitse suorittaa mitään renkaan vaihtoa. 

Tietenkin mietin myös sitä, mikä on motivaationi kyseiselle alalle. Haluanko kenties vain todistaa, että pienikokoinen tyttö voi ajaa kuorma-autoa? Toisaalta en ole henkilö joka tekee asioita todistaakseen jollekkin jotakin. Minä pystyn ajamaan, koska isänikin? Vai haluanko vain epätoivoisesti löytää keskustelunaiheen isäni kanssa?

Huomenna on ensimmäinen ajotunti. Enkä tiedä olenko koskaan jännittänyt mitään näin paljoa.