Mainosviha

Tilasin nyt sitten viimein itselleni Aamulehden. Onhan tätä siirtoa nyt harkittu jo kolme vuotta. Olen jo pitkään kaivannut sisällökkäämpää uutisaaltoa kuin mitä Suomen suosituimmat iltapäivälehdet kaikkien iloksi tarjoavat. Helsingin sanomilla ja Aamulehdellä on molemmilla toki ilmaista sisältöä mitä saat lukea pienin rajoituksin. Siinä vaiheessa, kun olet lukenut tietyn määrän uutisia lehdet sulkevat ovensa tiedonjanoisilta kansalaistilta.

Lähes kaikki lehdet ovat siirtyneet internetin ihmeelliseen maailmaan. Suurimmalta osalta löytyy myös puhelimeen omat sovellukset. Kuinka kätevää uutisten lukeminen ja seuraaminen nykypäivänä onkaan. Aamulehti avautuu nyt silmieni eteen joka aamu, ja voin kahvia nauttiessani lukea ja kommentoida päässäni jokaista tekstiä. Sisäinen valejournalistini alkaa aina kommentoimaan jokaista tekstiä. No ei nyt ihan jokaista.

Tilasin tietenkin nettiversioiden lisäksi ihan aidon painetun sanomalehden. Onhan se pakko pääästä myös nauttimaan musteen ja paperin tuoksusta. Sitä paitsi en minäkään 100% luota nettimaailmaan. Mitäs sitten, kun netti ei jonain kauniina päivänä toimi? Joutuisin aivan totaaliseen uutispimentoon. Aamulehdellä on kuitenkin iloiset ja reippaat omat postinkantajat jotka aamuisin tiputtelevat lehdet postiluukuista sisään. Tai sitten jollain saattaa olla ihan aito postilaatikko.

Ainut asia mikä saa nyt negatiivisen suuren miinuksen on mainonta. Itse en ole kovinkaan iloinen maksaessani lehdestä, jossa mainoksia on enemmän kuin sisältöä. Tai ainakin pääpaino on mainoksissa eikä sitten sisällössä. Mainokset tunkevat muutenkin joka paikkaan. Olisiko mahdollista miettiä edes mainosten asettelua. Kirkon pääuutisten yhteydessä mainos ilmaisesta risteilystä suurien tähtien lomassa. Tai kovasti politiikkaa arvostelevan lehtikirjoituksen vieressä on mainos Maijan langoista joissa on nyt 40% enemmän villaa. Ei mene jakeluun. Mainoksistako minä nyt maksoinkin? Onko minua mahdollisesti huijattu.

Tämän aamuisessa sovelluslehdessäni oli neljä sivua pelkkiä mainoksia ja jokaisella sivulla vähintäänkin yksi mainos palstoja täyttämässä. Tunkekaa ne mainokset sinne missä ihmiset ilmaiseksi urkkivat uutisia. Ei sinne missä lukijat maksavat uutisistaan.

Venäjäpelko

Lehdet kirjoittivat menneellä viikolla tutkimuksista joiden mukaan yli puolet suomalaisista pitävät Venäjää uhkana. Kyselyitä ja tutkimuksia oli toteutettu  soittamalla puhelimitse noin 1000:lle henkilölle. Eri ikäluokkia ja sosiaalista asemaa unohtamatta. Tuntuu vähintäänkin siltä, että tällä saadaan vähintään lietsottua Venäjäpelkoa kaikkiin.

Median uutisointi ei paranna tilannetta. Etusivun uutiset ovat miltei jokaisessa lehdessä täynnä artikkeleita siitä, mitä Venäjä on milloinkin sanonut ja tehnyt. Realistisempaa olisi kirjoittaa yksi laaja artikkeli eikä aiheuttaa tulvaa pelkästä Venäjä-Ukraina-EU tilanteesta. Sitä ei pysty edes yhdellä kädellä laskemaan montako uutista pakotteista tuli torstain ja perjantain aikana.

Suomi on uutisia täynnä, mutta kaikki kirjoittavat ja uutisoivat vain näistä samoista asioista. Mahtui mennellä viikolla uutisiin myös Jyrki Kataisen tittelit ja salkut uudessa huippuvirassaan. Twitterin käyttöönotto sai medialta yllättävän vähän huomiota. Oletin siitä tulevan vähintään iltapäivälehtien suurin uutinen. Haluan nyt korostaa, että en seurannut Twitteriin Jyrki Kataista, loin tilili ainakin vuorokauden aikaisemmin.

Perussuomalaisten kansanedustaja Ismo Soukola sai nimensä muutamalla turvallisuus/poliisimöläytyksellä kaikkien tietoisuuteen.

Mitähän sitä itse tekisi, jotta saisi edes vähän huomiota?

Mediaverho

Tänään olessani jälleen kerran iloisena ja aktiivisena töissä sain ajella pitkään sumuverhon peittämänä. Hetkittäin oli jopa pelottavaa, kun sumu oli niin tiivistä ettei edellä nähnyt kuin yhden auton valot.

Totta kai radiosta kuulin uutiset joissa mainittiin, että Turussa on hyvin sankkaa sumua. Minä ajoin Pirkanmaalla. Mietin tänään hyvin paljon sitä, kuinka paljon media on muuttunut. Aikaisemmin en jaksanut kuunnella yhdenkään radiojuontajan hölöttämistä radioaalloilla. Halusin kuunnella vain musiikkia. Tilanne on nyt toisin. Rakastan kuunnella aamushowta. Se alkoi NRJ:n aamupojista, mutta nykyään etsin sisällökkäämpää kuunneltavaa. Tunnustaudun Radio Novan kuuntelijaksi. En tiedä mitään parempaa kuin Enbuske & Linnanahde Crew:n aamushown.

Yleensä arvostan enemmän naisjuontajia radiossa. Miehet ovat jotenkin niin vakavamielisiä. Enbuske ja Linnanahde eivät kyllä ansaitse titteleitä vakavamieliset. Molemmat osaavat käsitellä vakavia asioita, mutta ei kuitenkaan liian vakavasti. He ovat pompanneet myös kaikkien tietoisuuteen lähivuosina. En edes tiennyt keitä he ovat parisen vuotta sitten, mutta nyt he ovat kaikkialla. Minna Kuukka sen sijaan on ollut pitkään lempparini Novaa kuunnellessa.

Enkä nyt sano, etteikö välillä ole kiva kuunnella ihan pelkkää juontajien naureskelua omalle tyhmyydelleen. Enemmän kuitenkin radio opettaa. Sillä on taika pitää ajantasalla juuri sillä hetkellä puhuttelevista asioista. En tiennyt yhtään mitään esimerkiksi poliittisista asioista vielä kaksi vuotta sitten. Nykyään seuraan monia kansanedustajia Twitterissä ja tiedän jopa miten eduskunta toimii.

Kolmessa tunnissa radiota kuuntelemalla 
voi listata mitkä ovat päivän
polttavimmat puheenaiheet.

Radio on loistava väline kaiken median keskellä. Jotenkin se tuntui vanhanaikaiselta vielä vuosi sitten. Melkein jo ajattelin ettei radiota kuuntele kuin ihmiset jotka odottavat toisen maailmansodan loppumista. Trendikkäät radiojuontajat ovat herättäneet radioaallot eloon.

Sanomalehdet meinasivat myös tehdä totaalisen kuoleman. Nykyään kaikki on vain muutaman klikkauksen päässä. Ei tarvitse odotella postinkantajaa, kun voi vain avata tietokoneen. Kaikki muuttuu todella nopeasti. Ei tarvitse mennä kuin 10 vuotta taaksepäin niin yksikään keski-ikäinen ei elänyt ilman painettua lehteä niin, että musteen pystyi haistamaan ja se vielä tarttui sormiin.

Mitähän se media tuo tullessaan seuraavaksi!

Twitterin vallankumous

Sosiaalinen media toiselta termiltään some on vallannut koko maailman. Siinä missä ja miten ennen kuunneltiin ja katseltiin uutisia on tapahtunut merkittävä muutos. Suurimmat uutiset löytää Suomessa seuraamalla mediassa Tuomas Enbuskea ja muutamaa merkittävää poliitikkoa. 

Eilen en seurannut virallisesti uutisia mistään merkittävästä tietolähteestä joihin mukaan luen tv-uutiset ja iltapäivälehdet. Tiedän kaiken tarpeellisen pelkän Facebookin ja Twitterin kautta. Stubb pelkää pakotteita joita Venäjä/Ukraina tilanne näyttää vaativan. Eihän meillä Suomessa sen suurempaa uutista ole tällä hetkellä. Odotamme vain varpaillamme mitä tilanne seuraavaksi eteen tuo. 

Venäjän asettamasta vastapakotteesta saimme aikaseksi vitsiksi muodostuneet Putinjuustot ja lähes kaikessa on nyt etuliitteenä Putin. Itse näen tilanteen vain logistiikan kautta. Vasta kuorma-autokortin ja ammattipätevyydet suorittaneena voin vain miettiä kuinka suuren loven Venäjä sai aikaseksi logistiikka -ja kuljetusalan yrityksille.

Julkisuuden henkilöt kilpailevat Twitterissä seuraajista ja totta kai näkyvyydestä. Tämän aamun suurin sota näyttää syttyneen Helsingin sanomien pääkirjoituksesta, jossa arvostellaan hyvin kärkkäästi Madventures ja Docventures ohjelmien takaa tuttua Riku Rantalaa. 

Kaikki alkoi tästä: http://nyt.fi/a1305869657646

Mediassa seurattiin pitkään sitä, kuinka Laura Räty kierteli aikaisemmin elämässään veroja. Siitä saatiin melkoinen myrsky someen, twiittauksia satoi joka suunnasta ja radio-ohjelmat toinen toisensa perään tylyttivät Laura Rätyä. 

Riku Rantala kantoi oman kortensa kekoon "halutessaan" lahjoittaa verovirastolle muutaman tonnin rahaa. Tempaushan se nimenomaan oli. Helsingin sanomien pääkirjoituksessa asia tuotiin esiin ja arvosteltiin, koko lahjoituksen tekemistä. Riku Rantalan tylyttäminen henkilökohtaisesti saattoi mennä hieman pitkälle. Mieshän kuitenkin sohaisi muurahaispesää tikulla ja näytti mediaa seuraaville ihmisille kuinka vaikeaa verotoimistossa on asioida. 

Tämä pelkästään 20-vuotiaan suusta.