Naisellisuus huipussaan

Muodonmuutos on pieni haaste. Paino sanalla pieni.

Siivoamista on aivan liikaa. Eilen järjestin vaatekaappiani. En ymmärrä alkuunkaan sitä logiikkaa, että totean viikoittain ettei minulla ole yhtään vaatteita. Kaappini on kuitenkin aina liian täynnä ja sekaisin. Ikuinen mysteeri.

Aloitin tyylini muuttamisen. Suuntana naisellisuus. Se on niin kovin raskasta, kun ihmiset katsovat päästä varpaisiin ja voin kuvitella heille puhekuplan: "onkohan tuo tyttö vai poika?" Jälkeenpäin olen tässä miettinyt, että miksi en heti tajunnut kuvata ja dramatisoida elämäni suuria käänteitä. Mtv3 olisi saanut tästä niin hyvän dokumentin. Lätkämuija muuttuu naiseksi. Nimeä olisi ehkä pitänyt vielä hioa...

Kävelin päättäväisesti Gina tricot nimiseen kauppaan. Sinne vain pissisten sekaan. Onhan siellä toki muitakin, mutta rohkeutta se silti tarvitsi. Ostin housut. Valkoiset. Ei mitään järkeä.

Menin solariumiin. Vaikka aikaisemmin mielipiteeni oli hyvin vankka, että sellainen syöpäkone sekin. Onneksi voin puolustella nyt, että atooppisen ihon hoitoon kyseinen vekotin on ihan hyvä.

Äiti sai taivuteltua ottamaan vielä kaiken huipuksi geelikynnet. Zappadappaa. Meikkaaminen alkoi myös hyvin varovasti, mutta nyt haaskasin jo 50€ meikkeihin. Totaalista sekoamista.

Onneksi en tarvitse silikonia saati botoxia mihinkään.

Valehtelemisesta

Valehtelu on taitolaji.

Isoja valheita, pieniä valheita. Miten ihmiset osaavatkin ajautua äärimmäiseen kierteeseen valehdellessaan ensin pienistä asioista? Eihän sellainen pieni valhe nyt mitään haittaa. Vai haittaako?

Itse aloitin valehtelemisen suhteellisen nuorena. Äiti saattoi kysyä, olinko ottanut jotakin ilman lupaa? En tietenkään. Isä saattoi kysyä, olinko varastanut rahaa säästöpossusta? En tietenkään. Satikutia tuli, koska olin tehnyt väärin ja vielä valehdellut.

Aina kannattaa miettiä pelastaako pienikään valhe meitä. Mitäs kun joku huomaa, että valehtelemme? Maineeseemme tulee suuri tahra. Saatamme menettää luottamuksen. Luottamusta on vaikea saada takaisin. Voin todeta, että valehteleminen ei kannata. On hyvin pelottavaa joutua peittelemään asioita toisilta ja lopulta valehdella jopa itselleen.

Nuorempana keksin tekosyitä toiminnalleni. Valehtelin koko ajan jostakin. Häpeällistä ajatella toimintaani taaksepäin. Menetin luottamuksen vanhempieni osalta totaalisesti. He eivät voineet uskoa sanaakaan puheistani. Kierteeseen on vain yksi lääke. Totuus.

Totuuden kertominen ja asioista
puhuminen suoraa ovat taitolajeja, joista kannattaa ylpeillä.

Kiire. 
En ehdi. 
Ehkä ehdin myöhemmin.
En taaskaan ehtinyt.

Aikaa on mahdotonta saada pysähtymään. Aika kuluu kaiken aikaa. Kaikki miettivät, mihin kulutan kaiken aikani? Vaikka emme aina huomaisikaan ajan kuluvan niin tulee hetki, kun pysähdymme ja toteamme mietiskelevämme, mihin kaiken aikamme kulutimme?

Itse olen ollut entistä enemmän huolissani siitä, kulutanko aikani viisaasti? Miten voisin kaikkein parhaimmalla tavalla käyttää aikani? Mistä tiedän, kuinka paljon minulla oikeastaan on aikaa? Todellisuudessa voin vastata kysymykseeni vain: Minä en tiedä.

Pohdin usein syitä elämälle. Me synnymme, käytämme paljon aikaa itseemme ja onnen tavoitteluun ja lopulta kuolemme pois.  Aika karkeasti lyhennettynä ihmiselämä on melkoista ponnistelua päivittäin. On iloja ja suruja. Aikamme kuluu onnellisuuden tavoitteluun ja pahojen asioiden välttämiseen. Aikamme kuluu murehtimiseen. 

Raitistuneet alkoholistit tunnetusti elävät päivä kerrallaan. Menin suutuspäissäni sanomaan, että minua kyllästyttää koko "päivä kerrallaan" -touhu. Nyt kuitenkin tajuan, että minun on syytä katsoa peiliin. Asian ytimessä ollaan. Emme voi saada yhtään enempää aikaa itsellemme vaikka kuinka murehtisimme tulevaa. Voimme vain tehdä joitain suunnitelmia, mutta emme lopulta edes tiedä meneekö mikään suunnitelmiemme mukaan. 

Pahinta on se, että voimme oikeastaan arvostella ainoastaan itseämme. Naapuri on päättänyt käyttää elämänsä työhön ja asuntolainan maksamiseen, opettaja etsii yhä edelleen itselleen eliittikumppania, eläkkeelle päässyt puutarhuri pääsi viimein hoitamaan omaa pihaansa, rekkakuskit heilauttavat kättään toisille rekkakuskeille aamu neljältä aivan kuin tietäen, että vielä on monta sataa kilometriä edessä. Onneksi elämä tarjoaa kaikille vaihtoehtoja. Usein on mentävä ja kokeiltava montaa vaihtoehtoa ennen kuin löytää parhaan. Minä löysin yhden hyvän reitin. Yritän keskittyä pysymään tällä tiellä. 






Jopa rikkinäinen ovi voi johtaa uuteen paikkaan.