Etsin nyt aivan uusia tuulia elämääni. Selailen työvoimatoimiston sivuja päivä kaupalla miettien mihin kaikkiin vielä kehtaan laittaa hakemuksen. Tutkin millaisia oppisopimusmahdollisuuksia Suomessa on. Tarkemmin millaisia mahdollisuuksia Pirkanmaalla on.
Haluaisin niin kovasti jotain uutta ja jännittävää. Elämä kaipaa uudenlaisen sysäyksen. Nyt ei tule sysäyksiä mistään. Ei auta edes elämäntapakirjat joissa koetaan kaikkea jännittävää ja keskitytään ajattelemaan tyytyväisyyttä sisäiseen ihmiseen. EI! Vielä kolme kuukautta sitten halusin ehdottomasti jotain tuttua ja turvallista. Ei enää mitään yllätyksiä ja uuden opettelemista. Ainakaan vähään aikaan.
Nyt on hyvin vahvasti sisäisessä itsessäni sellainen tunne, että jotain uutta on pakko saada elämään. Enkä nyt tarkoita mitään materiaa. Löytyy jo iPhone, hyvä tietokone, mahtava tv... Mikään materia ei nyt tuo lisäsisältöä elämään.
Olenko vain ärsyttävä, turhista asioista rutiseva teinipelle?
Pitäisikö sitä vain olla tyytyväinen tähän mitä on. Meneehän monella ihmisellä paljon huonommin. Niin, mutta meneehän monella ihmisellä vielä paremmin. Sisäinen viisaus taas huutaa kovaa, etten ole mitään oppinut vaikka olen kuinka viisaita kirjoja lukenut. "Ei pidä verrata itseään muihin. Ole tyytyväinen itseesi."
Joojoo.
Aloitin sentään itsetutkiskelevan kaunokirjallisuusteoksen luomistyön. Tosin sain kirjoitettua wordiin 8 sivua ja tuli suuri inspiraation katoaminen. Piti kirjoittaa koko elämä aivan uudella perspektiivillä. (menen googlettamaan voiko sanaa perspektiivi käyttää tässä yhteydessä).
No onneksi on tämä blogi johon voin päivittää sisäisen sekoamiseni suuret aatteet.
Ainii olen koukussa nettishoppailuun. Vaatteet.
