Olen naputellut tekstiä viimeksi lokakuussa. Järkytys. En ole kirjoittanut mitään tänne saati mihinkään muuallekkaan. Voin vain ihmetellä, että mikä lannistuminen iski. Puri ainakin kovaa, kun sai niin hiljaiseksi.
Muutos ei aina ole hyvästä. Ainakaan tälläinen kirjallisen tuottamisen kuivahtaminen. Luovuus kärsii ja täytyy myöntää, että mieliala myös. Olenhan käyttänyt kirjoittamista hyvin pitkään terapiana. Nyt en ole pohtinut mitään. En ole tyhjentänyt mieleni sopukoista mitään. Vaikka aivan taatusti olen jakanut syvällisyyksiä ja filosofioitani jokaiselle ystävälleni joka vain neuvoja jossain asiassa on tarvinnut.
Elämä menee kovaa vauhtia eteenpäin. Mitä enemmän haaveilee ja suunnittelee kaikkea niin sitä nopeammin se menee. Toinen suuri järkytys ja kauhistus. En tiedä vieläkään mikä minusta tulee isona, mutta olen 30-vuotias 10 vuoden päästä. Kolmas järkytys, kun sen oikein tajuaa.
Marraskuusta en muista mitään. Joulukuussa hankin uuden puhelimen, muutin asumaan yksin ja laitoin 80€ ilotulitteisiin. Tammikuussa saldona ei ole tipatonta tammikuuta eikä minkään sortin lupauksia vuodelle 2014. Olen vain kutonut kahdet tumput ja yhden sukan. Ja tietenkin hajotin näinkin nopeasti puhelimeni ja maksoin itseni kipeäksi sen korjaamisesta. Ei tämäkään vuosi voi kovin hyvä olla, jos tämä alun tahti jatkuu...
