Mitä tänne jää?

Joskus sitä vain pysähtyy. Kaikki yksinkertaisesti pysähtyy hetkeksi.


Kuuntelin radiota autoa ajaessani. Sain olla Mercedes-Benzin ratissa. Urheilumallinen, automaattivaihteinen ja hurjan nopea. Melkein innostuin liikaa. Oikeasti vauhtini oli selvästi ylinopeuden puolella. Radioista alkoi soimaan Uniklubin kappale: Kaikki mitä mä annoin.


"Kaikki mitä mä annoin,jäänyt on sulle.

Enkä löydä sua enää,kun minun on kylmä.

Kaikki mitä mä annoin,jäänyt on sulle.

Miten löydän vielä tieni silloiseen,nyt kun minun on kylmä."


Melkein kuin automaattisesti kyyneleet tulivat silmiini. Kappaleen sanat koskettivat. Mieleni alkoi askarrella menneessä. Tuntui, että nyt menneisyys kaappasi minusta kiinni. Yritin rimpuilla siitä irti. Piilolinssini alkoivat olla kyyneleiden sumentamat. Koko menneisyyteni tuntui menevän silmieni edessä, kuin yhtenä filminauhana. Kaikki ikävät muistot. Miksi menneisyys ei heittänyt sekaan yhtään hyvää muistoa?


Kurveja, mutkia ja kaartoja. Tie jolla ajoin ei todellakaan ollut suora. Autossa oli alla huonot talvirenkaat. Kevään sulattamat lumihanget olivat jäätyneet jo tien pintaan. Auto heitteli mutkissa ja olin varma, että pian menettäisin hallinan kokonaan. Alkoi olla jo suuri johdatus, kun hirvivaroitukset näkyivät sumeina ja auto vain kulki. Ihan kuin ajaisin sitä olematta ratissa. Ihan kuin en hallitsisi yhtään mitään. Oloni on surullinen. Oloni on yksinäinen.


Radioista alkoi soida Erinin versio Cheekin kappaleesta: Mitä tänne jää.





"Mietin mitä jää kun mä lähden täältä,
Mut ei syytä huoleen

Se päivä ei oo vielä tänään.
Mietin mitä jää kun mä lähden täältä,

kun mä kuolen

Se päivä ei oo vielä tänään."


Hirvi ei tullut vaikka olin aivan varma, että nyt se hetki koittaisi. Joutuisin soittamaan isälleni, että auto on rikki. Olisin itse aivan yhtä rikki kuin auto. Autoa ei saisi korjattua. Lääkärit yrittäisivat korjata minut.


Minä jatkan elämääni. Muistelen yhä edelleen menneitä. Aina ei ole niin helppo vain jatkaa matkaa ja unohtaa menneisyys. Menneisyys on ja pysyy meillä jokaisella. Onneksi elämässä on asioita joista voi nauttia. Menneisyys ei saa olla liian suurena johtajana elämässä. Edessä on tulevaisuus ja takana on menneisyys.

Elämä on näyttö

Kaikesta pitää elämässä tehdä jonkilainen näyte. Kaikki osaaminen perustuu näyttöön. Mitä sinä näytät elämästäsi?

Koko elämä on oikeastaan näyttö. On erilaisia valintoja ja erilaisia päämääriä. Kaikki pitää suunnitella ja perustella. Toteutusvaiheessa jokainen kuitenkin vähän soveltaa. Jos jokin menee täysin suunnitelmien mukaan niin se on täysi kymppi. Näinhän se on. Harvoin mikään menee suunnitelmien mukaan. Aina tulee pari muuttujaa mitä ei suunnitellessa osannut ottaa huomioon.

En tavoittele täyttä kymppiä, koska pidän enemmän soveltamisesta. Se on vähän sellaista elämässä sooloilua. Paljon jännittävämpää, kun kaikesta ei tee suuria suunnitelmia. Siitä vain kokeilemaan, jos ei onnistu ensimmäisellä kerralla niin taatusti ei uudestaan kokeile täysin samalla tavalla. Soveltaminen opettaa eniten.

Minä tein "tarkan" suunnitelman kampauksesta tänään. Suunnitelma ei käytännössä toiminut lainkaan. Soveltamalla sain aikaan tyydyttävän lopputuloksen. Miksi kaikesta pitäisi saada kiitettävä, jos kerran olemassa on kaikkia osapuolia tyydyttävä vaihtoehto. Se nyt niin justiinsa. Aina ei tarvitse olla täydellinen.

Voittaja

Kun ottaa hitaamman vaihteen päälle niin elämässä ehtii välillä jopa seisahtua. Kovin vaan elämä tuntuu menevän vain kovempaa kyytiä eteenpäin. Huomasin kuitenkin, että itsellä seisahtuminen tarkoittaa sitä, että päivät ovat pitkiä ja tylsiä. Katson uudelleen ja uudelleen kelloa ja mietin, mitä ihmettä nyt tekisin...

Siivoamisesta ei koskaan tule loppua. Se on todettu fakta. Aina löytyy jotain pientä pyyhittävää tai järjestettävää. Itse järjestelin juuri muistojani. Sieltä laatikon pohjalta löytyi jos jonkinlaista hyvää ja pahaa. Onnekseni voin todeta, että hyviä muistoja on enemmän. Ehkäpä ihminen haluaa muistaa vain hyvät...

Edes kipeimmät asiat eivät enää tunnu kipeiltä. Niistä voi puhua ilman suuria tunnekuohuja. Olen siis saavuttanut suuren askeleen elämässäni. Kaapissani ei enää ole luurankoja. Voin hengittää joka päivä helpommin. Minun ei tarvitse pelätä, mitä jos kohtaan jotain mikä muistuttaa menneisyydestäni? Voin kylmän rauhallisesti ajatella mielessäni, että selviän kaikesta voittajana. Mikäli en kaikesta voittajana niin ainakin vahvana häviäjänä. On hienoa tuntea olevansa kokonainen niin sisältä kuin ulkoa. Olen alkoholistin tytär. Onneksi raittiin alkoholistin. Se on asia millä voin ylpeillä. Isäni on voittaja, joten minäkin tahdon olla.