Joskus sitä vain pysähtyy. Kaikki yksinkertaisesti pysähtyy hetkeksi.
Kuuntelin radiota autoa ajaessani. Sain olla Mercedes-Benzin ratissa. Urheilumallinen, automaattivaihteinen ja hurjan nopea. Melkein innostuin liikaa. Oikeasti vauhtini oli selvästi ylinopeuden puolella. Radioista alkoi soimaan Uniklubin kappale: Kaikki mitä mä annoin.
"Kaikki mitä mä annoin,jäänyt on sulle.
Enkä löydä sua enää,kun minun on kylmä.
Kaikki mitä mä annoin,jäänyt on sulle.
Miten löydän vielä tieni silloiseen,nyt kun minun on kylmä."
Melkein kuin automaattisesti kyyneleet tulivat silmiini. Kappaleen sanat koskettivat. Mieleni alkoi askarrella menneessä. Tuntui, että nyt menneisyys kaappasi minusta kiinni. Yritin rimpuilla siitä irti. Piilolinssini alkoivat olla kyyneleiden sumentamat. Koko menneisyyteni tuntui menevän silmieni edessä, kuin yhtenä filminauhana. Kaikki ikävät muistot. Miksi menneisyys ei heittänyt sekaan yhtään hyvää muistoa?
Kurveja, mutkia ja kaartoja. Tie jolla ajoin ei todellakaan ollut suora. Autossa oli alla huonot talvirenkaat. Kevään sulattamat lumihanget olivat jäätyneet jo tien pintaan. Auto heitteli mutkissa ja olin varma, että pian menettäisin hallinan kokonaan. Alkoi olla jo suuri johdatus, kun hirvivaroitukset näkyivät sumeina ja auto vain kulki. Ihan kuin ajaisin sitä olematta ratissa. Ihan kuin en hallitsisi yhtään mitään. Oloni on surullinen. Oloni on yksinäinen.
Radioista alkoi soida Erinin versio Cheekin kappaleesta: Mitä tänne jää.
"Mietin mitä jää kun mä lähden täältä,
Mut ei syytä huoleen
Melkein kuin automaattisesti kyyneleet tulivat silmiini. Kappaleen sanat koskettivat. Mieleni alkoi askarrella menneessä. Tuntui, että nyt menneisyys kaappasi minusta kiinni. Yritin rimpuilla siitä irti. Piilolinssini alkoivat olla kyyneleiden sumentamat. Koko menneisyyteni tuntui menevän silmieni edessä, kuin yhtenä filminauhana. Kaikki ikävät muistot. Miksi menneisyys ei heittänyt sekaan yhtään hyvää muistoa?
Kurveja, mutkia ja kaartoja. Tie jolla ajoin ei todellakaan ollut suora. Autossa oli alla huonot talvirenkaat. Kevään sulattamat lumihanget olivat jäätyneet jo tien pintaan. Auto heitteli mutkissa ja olin varma, että pian menettäisin hallinan kokonaan. Alkoi olla jo suuri johdatus, kun hirvivaroitukset näkyivät sumeina ja auto vain kulki. Ihan kuin ajaisin sitä olematta ratissa. Ihan kuin en hallitsisi yhtään mitään. Oloni on surullinen. Oloni on yksinäinen.
Radioista alkoi soida Erinin versio Cheekin kappaleesta: Mitä tänne jää.
"Mietin mitä jää kun mä lähden täältä,
Mut ei syytä huoleen
Se päivä ei oo vielä tänään.
Mietin mitä jää kun mä lähden täältä,
Mietin mitä jää kun mä lähden täältä,
kun mä kuolen
Se päivä ei oo vielä tänään."
Hirvi ei tullut vaikka olin aivan varma, että nyt se hetki koittaisi. Joutuisin soittamaan isälleni, että auto on rikki. Olisin itse aivan yhtä rikki kuin auto. Autoa ei saisi korjattua. Lääkärit yrittäisivat korjata minut.
Minä jatkan elämääni. Muistelen yhä edelleen menneitä. Aina ei ole niin helppo vain jatkaa matkaa ja unohtaa menneisyys. Menneisyys on ja pysyy meillä jokaisella. Onneksi elämässä on asioita joista voi nauttia. Menneisyys ei saa olla liian suurena johtajana elämässä. Edessä on tulevaisuus ja takana on menneisyys.
Hirvi ei tullut vaikka olin aivan varma, että nyt se hetki koittaisi. Joutuisin soittamaan isälleni, että auto on rikki. Olisin itse aivan yhtä rikki kuin auto. Autoa ei saisi korjattua. Lääkärit yrittäisivat korjata minut.
Minä jatkan elämääni. Muistelen yhä edelleen menneitä. Aina ei ole niin helppo vain jatkaa matkaa ja unohtaa menneisyys. Menneisyys on ja pysyy meillä jokaisella. Onneksi elämässä on asioita joista voi nauttia. Menneisyys ei saa olla liian suurena johtajana elämässä. Edessä on tulevaisuus ja takana on menneisyys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti