torstai 24. tammikuuta 2013

Kiireettömyyttä.

Kävellessäni järvenjäällä oli pakko pysähtyä miettimään maailman kauneutta. Maailmassa on paljon rumaa, mutta jos oikein tarkasti katsoo niin löytää paljon kaunista.

Kauneus on tietenkin katsojan silmissä, mutta mykistävän kaunis oli tumma taivas joka vain jatkui äärettömiin. Lumen peittämä jää tuntui rauhalliselta kenkien alla. Pakkaslumi narskui kivasti. Mielen valtasi tunne siitä, että kaikki on hyvin. Hetken ajan saattoi unohtaa kaikki murheet ja vain keskittyä siihen hetkeen. Jokaisen pitäisi silloin tällöin pysähtyä paikalleen ja ainut asia mihin saisi kiinnittää huomiota olisi hengittäminen.

Olen saavuttanut jonkin asteen onnellisuuden. Elän elämää nauttien jokaisesta päivästä. Jännityksen elämään tuo se ettei koskaan voi tietää, mitä seuraava päivä tuo tullessaan.

Eilen oli myös loistava päivä. Nautinnollista oli kävellä kaupungissa, jossa kaikilla tuntuu olevan kiire. Itselläni ei ollut kiire mihinkään, joten ehdin nauttia jokaisesta askeleesta. Olisi kamalaa, jos minun elämäni olisi niin kiireistä, että ruoka pitää syödä samalla, kun puhuu puhelimeen ja hakee lasta koulusta.

Tavoitteeni on siis pitää elämä kiireettömänä. Aina se ei onnistu.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti