Tuleva kirjailija.

Minä haaveilin 15- vuotiaana kirjoittavani kirjan. Luojan kiitos en sitten edes yrittänyt. Luin nyt melkein 5 vuotta myöhemmin kirjoittamiani tekstejä ja nauroin vatsa kipeänä. Saattoi olla, että itkin myös häpeästä.

Mitähän ovat opettajani ajatelleet lukiessaan äidinkielentehtäviäni? Ehkä hekin ovat nauraneet. Kirjoittaneet tekstin loppuun: "hyvää kerrontaa" ja nauraneet vielä lisää kirjoittaessaan positiivista palautetta. Haaveilin myös itse olevani tuossa tehtävässä. Kuinka hienoa olisikaan olla äidinkielenopettaja. Saisin itse lukea pohtivia tekstejä ja laittaa punaisella kynällä viivaa sanojen alle. Lopulta punaista kynää olisi suunnilleen jokaisessa lauseessa. En usko, että sekään kovin kehittävää olisi. Korjata päivät pitkät nuorison kielioppivirheitä. Joutuisin varmaan minäkin eläkkeelle päästyäni toteamaan, että ei nykynuorista vain ole mihinkään. Saisin hienosti todistettua myös evoluutioteorian vääräksi. Ei ihminen kehity. Kokeintaan kehitys lähtee alaspäin.

Yritin tänään etsiä itselleni blogia mitä alkaisin seuraamaan. Haluan lukea jonkun toisen pohdintoja. En löytänyt yhtään sellaista jonka kirjoittamista ei olisi lopetettu... Mikäli joku lukee tämän tekstini ja tietää hyvän blogin niin kertokaa ihmeessä. Olisin hyvin kiitollinen!

Nyt matkaan kotiin ja joudun tekemään syvällisen siivouksen kirjoittamisen sijasta. Myöhemmin sitten annan itselleni luvan vajota kirjojen ihmeelliseen maailmaan.