maanantai 4. helmikuuta 2013

Kuuluisuuteen

Mulla on 20 vuotta aikaa tulla kuuluisaksi. Laskeskelin sen vaan huonolla matematiikkapäälläni. Jos en ole 40 vuotiaanakaan vielä kuuluisa niin lopetan yrittämisen. Tai turvaudun viimeiseen keinooni. Otan silikonit ja harrastan napatanssia poliitikkojen kanssa.

Ensimmäinen vaihtoehtoni on kirjoittaa kirja. Mikään ei ole niin siistiä, kuin olla kuuluisa kirjailija. Täytyy vain nyt tarkkaan pohtia jokin yhteiskunnan epäkohta, josta alkaa kirjoittamaan. Hankalaa tietenkin kun Sofi Oksanen on puuttunut jo jokaiseen. Ainakin Viro ja Venäjä sulkeutuu kokonaan vaihtoehdoista pois.

Toinen varsin mielenkiintoinen vaihtoehto olisi osallistua Big Brotheriin ja voittaa se. Voittaisin luonnollisesti, koska olen niin hauska ja mukava persoona. Ottaen huomioon, että sen on joka vuosi voittanu joku täys kusipää. Tajusin sitten tähänkin negatiivisen puolen. Sekoaisin täysin päästäni. Kolme kuukautta lukittuna pois sivistyksestä. Ympärillä pelkkiä pissiksiä ja muita aivottomia blondeja. Ei ikinä!!!

Halusin alkaa Ruotsin kuninkaaksi. Mulle kuitenkin paljastui pari ikävää faktaa. a) mulla on tissit ja kuninkailla ei. b) kuningasperheeseen pitää syntyä. Mun porukat on kyllä niin kaukana kuninkaallisista, kun vaan voi. Miettikääs nyt, rekkakuski joka olis kuningas? Pieleen osui tämäkin vaihtoehto.

En osaa säveltää enkä sanoittaa. Ylipäätään multa ei onnistu minkään soittimen soittaminen. Olen niin omaperäinen, että soitan vain suutani. Sitäkin hyvin harvoin. Minusta ei siis tule seuraavaa Vexi Salmea. Eikä Nightwishin laulajaa.

Voisin olla kuuluisa uskovainen. Tajusin sitten, että sillä saralla on vähän ikävää olla kuuluisa. Isä Mitro on huippu tuyppi, mutta se on lihava ja outo. Päivi Räsänen taas aivan loistava, mutta en halua saada vihakirjeitä ja tappouhkauksia. Olisi se nyt aika surullista kuolla homojen kivittämänä. Ei surullista vaan tosi marttyyriä.

Hitler on kuollu. En voi kysyä vinkkejä siltäkään. Muutenkin kaikki on keksitty jo. Liberalismi, kommunismi, sosialismi, natsismi ja muslimi. En ole Karl Marx enkä Mussolini. Oman uskonnon perustaminenki voidaan sulkea pois. En halua olla lahkon johtajana ja etsiä itselleni seuralaisia. "Kohti ikuista elämää..."

Olisi ihanaa olla uutisankkuri, mutta puhun aivan liian nopeasti. Muutenkin kaikki kaipaavat vain Urpo Martikaista. En halua kenenkään varjoon!

En voi tappaa ketään, koska haluan nauttia kuuluisuudestani! Ja muutenki olisi aivan liian brutaalia tai sotkuista hommaa. Tapoin kerran hiiren ja itkin hysteerisesti. Ei siis ketään hengiltä.

En osaa piirtää, joten en voi olla kuuluisa taitelija. Piirtämistä tarvittaisiin myös mikäli haluaisin olla suunnittelija. Vaatesuunnittelja. Ei ihan riitä inspiraatio siihenkään. Muutenkaan en osaa edes laittaa lankoja ompelukoneeseen, että kariutui se tämä viimeistään siihen. Arkkitehdin pitää myös osata piirtää. Suunnittelisin niin hyvän kaltevan tornin, että se romahtaisi.

Alan tulla siihen lopputulokseen, etten yksinkertaisesti osaa yhtään mitään! Tai osaan paljonkin kaikkea, mutta en sellaista mistä päätyisi kuuluisuuteen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti