keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Elämä ja onnellisuus

Onnellisuus on vain hetkittäistä. Onnellisuus on vain tunne sisimmässä. Onnellisuus on sitä, kun tiedostaa hetken ajan, että kaikki elämässä on hyvin.

Kirjoittaessani nuo sanat paperille tunsin olevani onnellinen. 

Nyt korjaisin hieman sanojani. Sanon, että onnellisuus on tunne. Sanon, että onnellisuus on hetkittäistä. Kaikki tavoittelevat pysyvää onnellisuutta. En usko, että kukaan voi koskaan olla täysin onnellinen, jos ei opettele näkemään pienten asioiden kauneutta. Maailmassa on äitienpäivä, kuolleiden muistopäivä ja jos jonkinlaisten ihmisten muistopäiviä. Miksi ei ole päivää jolloin valittaminen olisi kiellettyä? Yhtenä päivänä ihmisten pitäisi keskittyä vain hyviin asioihin, niin pieniin kuin suuriin.



Elämäni on melkoisen aaltoilevaa. Koen paljon iloja, mutta koen myös paljon suruja. Elämä ei aina mene kuten sen on suunnitellut. Tärkein elämän ohjeeni on juuri edellämainistuista syistä:


Kaikki järjestyy, tavalla tai toisella.


Moni miettii miten elämää kannattaa elää. On ihmisiä jotka suunnittelevat koko elämänsä kehdosta hautaan. ja on ihmisiä, jotka eivät suunnittele. Välimalli on pakko löytyä. Itse suunnittelen suuria, ja teen koko ajan asioita, joita en suunnitellut. Päivä kerrallaan kuljen pää pystyssä ja otan vastaan mitä ikinä eteeni tulee. Ei elämä parane murehtimalla. Ikinä ei voi tietää mitä eteen tulee. Parhaimmassakaan tapauksessa elämäni ei koskaan mene suunnitelmien mukaan. 

Suunnittelin, että minusta tulee trukkikuski. Tietenkin, kun isänikin oli. Sitten halusin olla rekkakuski, kun isänikin oli. Halusin varmasti viisi vuotiaana olla myös perheenisä, kun isänikin oli. Olen aina valtavasti ihaillut isääni. Lopulta se on pakko myöntää, etten olekkaan perinteinen prinsessa ja äidintyttö. Tunnistan itseni vähän erilaisista sanoista. Ei kaikkien tarvitse olla prinsessoja. On ihan hyvä rakentaa puumaja naapurin puihin. Se oli kuitenkin hieno. Oli katto, lattia ja seinät. En viitsinyt laskea montako naulaa meni vinoon tai kuinka monta kertaa naulasin omaan sormeeni. Olin hirveän ylpeä omasta puumajastani. Onneksi naapuri ei ollut vihainen puidensa puolesta.

Jotkut voivat ihan hyvin pelata jääkiekkoa ja haaveilla korjaavansa autoja. Äiti toivoi prinsessaa ja sai talonpojan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti