Päivä ilman ajatuksia

Katselin eilen tunnin ajan katulamppua ja lumisadetta.
Se oli mielestäni niin kaunista.

Tänään päätin yrittää viettää päivän ilman, että kuluttaisin kaiken aikani miettimällä syvällisiä. Yllättävän vaikea tehtävä.

Aloitin päivän kahvilla, kuten rutiineihin yleensä kuuluu. Aloin melkein väistämättä ajatella, kuinka helposti ihmisille muodostuu rutiineita. Olin jo sortumassa menemään pidemmälle ajatusteni kanssa. Päätin syödä suklaata ajattelematta kuinka paljon lihoisin. Istuin pöydän äärellä ja väistämättä aloin ajatella miltä minusta nyt tuntuu.. Päätin katkaista pohdintani ja laitoin rakastamani lääkärisarjan pyörimään. Niin mieleni valtasi dr. Housen älykkäät oivallukset.

Jouduin sieltä täältä kieltämään itseäni tarttumasta viisauksiin.
"Elämä on kärsimystä"... Se on aina yhtä kova lause, jonka aina mielessään haluaa kieltää.
House alkoi tietenkin käymään liian syvälliseksi ja päätin lähteä ulkoilemaan. Ensin ajattelin vain kävellä suoraa niin pitkään kun mahdollista. Lopulta löysin itseni puistosta, jossa ihminen kalasti. Tampereen keskustassa keskellä talvea joku oikeasti kalasti.

Kävelin ja kävelin, kunnes halusin sittenkin mennä kiertelemään kauppoja. En edes tajunnut alennusmyyntien alkaneen. Tai siis kyllähän sen sitten nopeasti tajuaa, kun hukkuu ihmisvirtaan. Minulla ei ollut edes mitään tarpeellista ostettavaa. Mukaani tarttui muutama pokkari, pipo ja t-paitoja.
"Mitäs jos Suomeen tulisi koulupukupakko?" Noin 15v tyttö jolla oli vihreä tukka kysyi noin 8 vuotiaalta sisareltaan. En voinut olla nauramatta mielessäni, kun tämä vastaa: "eikä, saisin varmaa sydärin".
Tiesinkö minä 8 vuotiaana mitä tarkoittaa sydäri?

Kävelin taas. Takanani käveli kaksi muutaman vuoden minua vanhempaa naista/tyttöä. Heidän suurin ongelmansa oli 20€ kalliimmat lentoliput kuin jollain toisella. Niin ja ei pidä unohtaa, että extra matkalaukuista pitäisi maksaa enemmän.. Tytöllä oli kesäiset kengät eikä edes sukkia.

Siihen se päättyi.
Ajattelemattomuus.
Se ei sovi kaikille. Tunsin oloni tyhmäksi vaeltaessani  ilman päämäärää. Tunnen itseni fiksuksi oivaltaessani asioita elämässä. Tästä eteenpäin yritän vain ja ainoastaan tehdä kuten hyvältä tuntuu.
 Enkä kiellä itseäni ajattelemasta.