Ala-asteella luin hauskoja kirjoja toinen toisensa jälkeen. Ensimmäiset olivat varmaan Ella menee kouluun, Niilo saa oman norsun, tai Teuvo tiikerin elämä. En onnistu oikeasti muistamaan yhtäkään.
Yläasteelle mennessäni kuvittelin olevani viisas ja tarpeeksi kokenut lukemaan vähän syvällisempiä kirjoja. Se olikin kuin suuri ovi maailmaan, jossa en aikaisemmin ollut käynyt. Anna-Leena Härkönen, Sofi Oksanen, Terhi Rannela, Agatha Christie, Kari Hotakainen ja Mikael Niemi vain muutama mainitakseni.Täällä pohjan tähden alla, Tuntematon sotilas ja Taru sormusten herrastakin tuli kokeiltua, jotka tiiliskiviä kaikki kolme.
Ammattikoulun aikana en ole lukenut varmaan kuin kaksi kirjaa. Mietin juuri, että minne minä intohimoni kirjoihin kadotin. Katosiko se vain hetkeksi?
Luulen, että löysin sen nyt. Kävelin kirjakauppaan ja ostin itselleni pari pokkaria välipalaksi. Nyt olen sivu tolkulla kahlannut sivuja eteenpäin. Avain kuin olisin taas saavuttanut uuden maailman. Toisen pokkareista luin ollesani 14v. Silloin kehuin sen äärimmäisen hyväksi. Nyt tajuan etten edes tajunnut koko kirjasta mitään.
Alennusmyynnit alkoivat. En ole koskaan ennen käynyt tieten tahtoen sellaisissa. Hulluja naisia -20, -30, -40 JA JOPA -50% lappujen seassa. En ihan tunnu kuuluvani sinne. Olihan se yksi kokemus sitten tämäkin. Ostin kyllä vain tuotteita missä ei ollut yhtään alennusta. Koko päivän halusin kotiin lukemaan kirjaa.
Huomenna päivä kuluu lupauksia tehdessä. Voihan sitä jotain yrittää ensivuonna saavuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti